Kausi 2006 ja aktiiviurani on päättynyt

4/2007

Kausi ja aktiiviurani vihdoin päätyneet!Olen päättänyt jättää aktiivikilpailemiseni alppirinteillä tähän kauteen.

Tiedostin itse jo viime kesästä lähtien laskevani viimeistä kautta ja osasin senkin vuoksi nauttia tekemisestä rinteessä eri tavalla. Kausihan oli vaikea enkä pystynyt edes siedettäviin tuloksiin kilpailuissa mikä oli hienoinen pettymys, kärsinhän kovasti korkeista starttinumeroista pehmeillä rinteillä. Toisaalta olin kuitenkin säännöllisesti nopea verrattaessa samoilta numeroilta starttaaviin ja usein treeneissäkin tuli laskettua tyydyttävän kovaa mikä miellytti itseäni.

Sami Uotila

 

Saavutuksiini alppirinteillä urani aikana olen itse  hyvin tyytyväinen. Nuoruuden unelmani päästä mukaan Maailman-Cupiin toteutui jo varhain. Mikään ei ollut minulle koskaan riittävästi enkä oikeastaan ollut koskaan  tyytyväinen edes hyviin kisoihin vaan aina etsin kriittisesti parantamisen varaa suorituksistani. Se pitkään metsästetty palkintopallipaikka lopulta tulikin Alta Badiasta(2001), mutta voitto jäi saavuttamatta mikä olisi tietty näin jälkeenpäin ajatellen kruunannut urani, eli se jäi +0.09 sekunnin päähän. Toisaalta 3.sija Kranjska Gorasta (2003) miellytti sekin. Voittoja tulikin sitten 10 kertaa Eurooppa-cupin osakilpailuista, kerran Pohjois-Amerikan osakisasta Park Citystä ja kovan luokan kutsukisasta Sestrierestä, sekä useita fis-kisavoittoja eripuolilta maailmaa. Olympialaisista on tosissaan jäänyt pikkasen hampaan koloon kun laskin tyhmän virheen johdosta ulos Salt Lake Cityn 2002 kisoissa. Edellisessä Maailman-Cupissa sijoituin 5.St.Moritzissa ja tiesin olevani hyvässä iskussa. Myös Olympiarinne ja olosuhteet Park Cityssä olivat otolliset, olihan edellisen kerran siinä rinteessä kilpailtaessa voittanut upeasti Nor-Am kisan ennen senhetkisiä kuumimpia ykkös-nimiä Bode Milleriä ja Eric Schlopya.

Takanani nyt siis 13 kautta Maailman-Cupissa ja sitä jo ennen vuosia nuoruuden kisoja. Ikääkin on kertynyt 30 vuotta. Näistä syistä on tullut aika kiittää kaikesta saamastani ja suunnata katseita aktiiviuran jälkeiseen elämään.

Haluankin kiittää erityisesti kaikkia tukijoitani urani ajalta niin henkisiä, fyysisiä eikä vähiten taloudellisia, jotka ovat mahdollistaneet tämän kaiken. Näistä tietysti suurimpana omat vanhempani sekä kotirinteeni Vihti Ski Center. Myös useat valmentajani aivan sieltä hiihtokoulusta lähtien. Suurkiitos kuuluu myös alppiurani osalta Norges Toppidretts Gymnasille, Geiloon, Norjaan. Jossa suoritin lukion (93-96). Lisäksi kiitän kunnioittaen Jouni Palanderia vuosikausien suoraselkäisestä yhteistyöstä.

Paljon on sadellut kysymyksiä että mitäs nyt sitten urasi jälkeen?
No sen verran voin tässä vaiheessa valottaa että jollain tapaa tulen alppilajien parissa toimimaan jatkossakin. Eli mahdollisesti minut kuullaan kommentoimassa MTV3 alppilähetyksissä, huippuselostaja Antti Haajasen parina. Sitten ajatuksenani myös auttaa maajoukkuelaskijoitamme henkilökohtaisissa yhteistyökumppanien hankinnassa.

Tarkoituksenani on myös purjehtia Välimerellä ja toimia chartaus-kipparina s/y Lumi purjeveneellämme Monacon satamassa. 

 

1/2007

Onpas ollut vaikeaa aikaa! Jostain syystä päivitykset tänne sivustolle ovat myös jääneet vähän roikkumaan.

Alkaa olla jo kauden puoliväli ja toistaiseksi on kisoja peruutunut lumenpuutteen vuoksi ja pidetyt kilpailut ovat suurimmaksi osaksi laskettu lämpimissä olosuhteissa , turhan pehmeillä rinnepohjilla.

Olen kärsinyt kovasti korkeista starttinumeroista, joiden vuoksi tulokset ovat olleet täysin ala-arvoisia. Alta Badian Maailman-Cupissa olin ensimmäisessä väliajassa 21. (numerolla 67) ja hyvää vauhtia menossa toiselle kierrokselle. Radan keskiväli ja alaosa olivat lämmenneet enemmän ja oli mahdotonta pitää samaa vauhtia päällä loppuun asti. Sijoitukseni oli 38.

Joulun jälkeiset treenilaskut ja muutenkin laskufiilis on ollut kohdallaan. Olin Saalbachin täyspitkällä maailman-cup-rinteen yhdessä treenissä nopein. En kuitenkaan päässyt edustamaan Adelbodenin Maailman-Cup osakilpailuun, mikä olisi ollut hyvä mahdollisuus antaa näyttöä. Rinne on vaikea ja olen siinä aiemmin laskenut hyvin, parhaillaan 6. Ja 5 x pisteille. Tästä syystä johtuen olikin pettynyt valmentajien Leitnerin ja Laitakarin päätökseen valita Rajala edustamaan Adelbodeniin minun sijasta.

Tammikuun 8.-9. Laskin Euroopan cupin kisat Serre Chevalierissä ja tuloksena oli murtunut ranne. Oikea käsi lipsahti väärälle puolelle porttia ja myöhemmin ranteesta diagnosoitiin pienehkö murtuma. Monacossa käsi kipsattiin ja sain käskyn 3-4 viikkon lepoon.

Lensin Suomeen ja suoraan Dextraan, jossa Eero Hyvärinen tutki tilanteen, poistatti kipsin ja kehotti teippaamaan ranteen rinteeseen. Täysi rähinä päälle, olin todella helpottunut.

Tarkoitukseni kisata taas 18.-19. Päivä La Plagnessa Ranskassa, vain reilu viikko murtumasta.

Tavoitteena saada muutama hyvä kisa aikaan ja sen jälkeen katsoa tulevaisuutta...Hyvällä mielellä eteenpäin!

 

12/2006

Beaver Creekin Maailman-Cup avaukseni oli suuri pettymys. Hyvissä olosuhteissa mukavasti liikkeelle lähtenyt avauslaskuni päätyi ulosajoon jo ennen puoltaväliä. Pettymys oli valtava, koska juuri tuossa kisassa oli hyvät mahdollisuudet nousta myös lähtönumeroltani 56 toiselle kierrokselle.

Euroopan lumitilanne on vieläkin hyvin kyseenalainen. Tähän mennessä tiedetään kuinka lumenpuutteen vuoksi peruuntui avauskilpailu Söldenissä ja nyt uhkaa peruuntua lähes kaikki joulukuun kisat Keski-Euroopassa. Toivon mukaan ilmat kuitenkin viilenevät pikaisesti ja Alta Badiassa päästään kilpailemaan 17.-18. Joulukuuta.

Eurooppa-cupissa piti kilpailla ranskan Valloiressa 7.-8.-12. mutta
myöhästyttämisenkin jälkeen kisat on peruttu, eikä sijaispaikkaakaan
ole vahvistettu, joten seuraava mahdollinen kisa tässä vaiheessa olisi sitten 15.12. Italian Kronplatzissa.

 

11/2006
Kisakausi käynnistyy!

Lokakuun lopulla kaudenavauksen piti olla Söldenissä ja kauteni piti alkaa Maailman Cup suurpujottelu-osakilpailulla. Kilpailu peruuntui lumenpuutteen vuoksi. Suomella kävi hyvä tuuri sillä tästä johuen kausi starttasi käyntiin Levin pujottelulla. Koska Levillä ei laskettu suurpujottelua oma kisakauteni alkaa Yhdysvaltain Beaver Creekistä joulukuun alussa.

Jäätikköleirit ovat takanapäin ja Lapissakin olen harjoitellut jo 11 tykkilumipäivää. Näistä treeneistä suuri kiitos J. Palanderille. Nopeasti ynnättynä minulla on tähän mennessä takana jo 60 lumipäivää kesästä laskien. Käytännössä tämä tarkoittaa siis noin 600 laskua ja 18000 käännöstä.Tämänvuotiset sää- ja harjoitus olosuhteet ovat olleet harvinaisen hyviä, ja toki tämä koskee myös kaikkia muitakin kanssakilpailijoitani, mutta kuitenkin.

Uudet välineet toimivat hienosti. Olen päässyt hyvin sinuiksi uusien Fischerin suksien ja monojen kanssa. Uusi Fischerin huoltomiehemme, itävaltalainen Josef, (Sepp) Percht on osoittautunut ammattilaiseksi, niin välinehuollon kuin myös laskuteknisisten asioiden saralla - Sepp, ( eli suomeksi Seppo:-))
on kaikin puolin kannustava jamppa!

Joukkueessamme on tällähetkellä kaikilla laskijoilla mahtava draivi ja henki päällä. Nuoret Eurooppa-Cup -laskijamme Markus ”Ronaldinho” Sandell, Petteri Kantola ja Tuukka Kaukoniemi ovat nimiä, jotka jo tunnetaan. Heidän edesottamuksiaan seurataan eikä heidän nousua maailman huipulle pysäytä enää mikään, aivan mahtavaa :-). Naistenjoukkueen puolella saman ovat osoittaneet Sanni Leinonen ja Jessica Honkonen. Valmennuspuolelle tarvitsemme vielä kovempaa vääntöä, ammattimaista asennetta ja kaikki esteet menestyksekkään talven edestä ovat poissa.

Itselläni on Joulukuussa edessä monia tärkeitä kisoja. Suurin haaste liittynee suuriin lähtönumeroihini, joista johtuen nousu kärkikahinoihin on varmasti kivien ja kantojen takana. Aniway - polvi, kunto ja fiilikset ovat kohdillaan, joten tuntuu hyvältä. Tulossa on siis Maailman Cup -kauden avaukseni Beaver Creekissä, sen jälkeen vuorossa on Alta Badia ja Hinterstoder, sekä Eurooppa Cupin kilpailut Valloiressa ja Kronplatzissa. Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan ottamaan osaa muutamiin FIS-kilpailuihin ja pariin Pohjois-Amerikan Cupin osakilpailuun.

Lisää juttua jälleen joulukuussa -til then :-)

 

10/2006
Viime marraskuussa loukkasin harjoituksissa Itävallassa Mölltalin jäätiköllä oikean polveni. Polvestani repeytyi eturistiside jonka leikkasi Dextran ja maajoukkueen lääkäri Eero Hyvärinen. Loukkaantumiseni piti minut poissa lumilta koko talven ja vei samalla pitkälle harkinta tauolle uran jatkoa ajatellen.

Talven aikana toimin MTV3:n asiantuntija kommentaattorina alppilähetyksissä. Samalla keräilin motivaatiota ja kuntoutin polveani.

Auttelin myös Vihti Ski Centerissä kaikenlaisissa hiihtokeskus tehtävissä. Välivuosi toi uutta motivaatiota. Olinkin valmis jatkamaan ja satsaamaan täysillä tulevaan kauteen. Tiedostaen kuitenkin hyvin vaikeat lähtökohdat ja lähtöasetelmat tippuneilla ranking tuloksillani.

Polven leikkaus ja kuntoutus sujuivat erinomaisesti. Kevät oli muutoin raskasta aikaa mutta lopulta sain asiat selviksi ja pystyin keskittymään harjoitteluun tulevaan come back yritykseen täysillä. Välineet vaihtuivat Fischereihin ja Scottiin.

Näin myös tärkeäksi käydä talvilumilla 3 viikkoa elokuussa Argentiinassa, jossa laskin myös 4 fis-kisaa joista yksi voitto. Muuten säät eivät suosineet toivotulla tavalla. Laskussakin paljon parannettavaa. Nyt edessä tärkein harjoittelukausi europan jäätiköillä koska tiedostan että kaikki voitava on tehtävä kun mielii löytää vielä tarvittavan vauhdin laskuun. Alkutalvesta tulen laskemaan mahdollisen monia kisoja löytääkseni varmuuden kisalaskuihin ja parantaakseni ranking sijoitustani, jonka myötä kisoissa starttinumeroni paranee.

Nähdään!
Sami

 
s/y Lumi - Charter-purjehdukset